Jari Wetterstrand 

Koiraharrastukseni sai alkunsa, kuten niin monella muullakin, kun kansakouluikäisenä sain "oman" koiran. Kyseessä oli saksanpaimenkoirauros Karhukorven Hemmo, Hepuksi haukuttu. Sen kanssa kahlasimme läpi pari murrosikää. Ensin koiran ja sitten omani. Koulutuspanokseni oli tietysti vähän sitä sun tätä, mutta onneksi peruskoulutuksesta huolehtivat muut. Kaikenlaista kivaa kyllä tehtiin senkin edestä. Liekö siinä syy, että rotu on minulle rakkain, vaikka muitakin on tullut kokeiltua. Hepun jälkeen talossa on miltei aina ollut koira. Niiden kanssa on vaihtelevalla innostuksella harrastettu jälkeä, raunioita, hakua ja suojelua. Ja tietysti kaikkien kanssa tottista. Ilman sitä ei tule kuin ongelmia. Omien koirien juoksuttamisen lisäksi toimin jonkin aikaa myös epävirallisena vartiokoiran ohjaajana.

Vuosien varrella on tullut osallistuttua erilaisiin opetustilaisuuksiin Saksanpaimenkoiraliiton, Rotweileryhdistyksen, Palveluskoiraliiton ja tietysti Canidaen puitteissa. Taidan olla vähän konservatiivinen, mutta mielestäni perusasiat koirankoulutuksessa ovat pysyneet samoina vuodesta toiseen. Kaikenlaisia muotikikkoja kyllä tulee ja menee mutta perusteet pysyvät: palkka ja pakote. Jos jotain olen oppinut, niin sen, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa menetelmää. Jokainen ohjaaja - koira yhdistelmä tarvitsee menestyäkseen ihan omat temppunsa. Tottelevaisuuskoulutuksessa pyrin painottamaan koiran hallittavuutta. Käyttökoiralle tai kotikoiralle liikkeen kauneudella ei ole suurtakaan merkitystä. 

Jaa niin se luonne. Jos olisin koira, niin olisin ilman muuta Aku Ankasta tuttu Jäyhä Jököttäjä.

Marina Palander

Min kärlek till hunden fick sin början våren 1969 då min första mellanpudel Pricken tassade in i mitt liv och vann en evig plats i mitt hjärta. Efter hans död var jag tvungen att leva ett antal år utan hund, men det var hela tiden självklart att så fort min livssituation vore lämplig för att ha hund igen, skulle jag skaffa mig en fyrfota vän. För tillfället har jag fyra hundar, tre av dem bor hemma hos oss – pudeldamerna Ninja och Ciara samt den australienska shepherden Mira.

Jag är en mänska som älskar lugn, harmoni och skönhet, ordning och reda. Jag skulle aldrig kunna drömma om att leva med en ouppfostrad, oskolad hund! Det är ju så behändigt och behagligt att leva med en lydig hund! Detta har drivit mig att ta reda på så mycket som möjligt om hundens etiologi och psykologi, hundskolning och olika träningsmetoder. Jag har deltagit i många kurser inom hundsporten, bl.a. Finska kennelklubbens uppfödarkurs och Finska Brukshundsförbundets hundinstruktörskurs. Jag är officiell ringfunktionär, provfunktionär och officiell lydnadsinstruktör för Finska kennelklubben. Jag avlade den beteendevetenskapligt inriktade hundinstruktörsexamen vid Suomen eläinkoulutuskeskus i februari 2009. Som bäst studerar jag med instruktörsexamen för problemhundar som mål.  Jag läser kontinuerligt både tidskrifter och litteratur om hundsport, samt deltar i olika kurser och seminarier. På mina kurser tillåter jag endast hundvänliga och mjuka metoder som baserar sig på hundens naturliga behov och drifter.

Jag föder i minimal skala upp bruna och svarta mellanpudlar, i framtiden med stor sannolikhet även australienska shepherds, under kennelnamnet Fix Kompis. Min familj består av min man Marko och vår dotter Jessica samt våra hundar. Jessica och jag tränar och tävlar främst i lydnad, men vi tränar även agility för skojs skull. Marko kan då och då bongas bakom kameran på olika hundevenemang.

*******

Rakkauteni koiriin sai alkunsa keväällä 1969, jolloin pieni keskikokoinen villakoirapentu Pricken tassutteli elämääni ja voitti ikuisen paikan sydämessäni. Hänen kuolemansa jälkeen oli pakko elää ilman koiraa joitakin vuosia, mutta oli koko ajan selvää, että heti kun elämäntilanteeni sallisi, hankkisin koiraystävän. Tällä hetkellä minulla on neljä koiraa, joista kolme asuu kotonamme – villakoiratytöt Ninja ja Ciara sekä australianpaimenkoiranarttu Mira.

Ihmisenä olen rauhaa, tasapainoa, kauneutta ja järjestystä rakastava. En voisi kuvitellakaan asuvani kouluttamattomien, huonosti käyttäytyvien koirien kanssa! Elämä tottelevaisen koiran kanssa on mutkatonta ja helppoa. Nämä luonteenpiirteeni ovatkin ajaneet minua ottamaan selvää mahdollisimman paljon koiran etiologiasta ja psykologiasta sekä erilaisista koulutusmenetelmistä. Olen suorittanut Suomen Palveluskoiraliiton koirankouluttajakurssin, olen Suomen kennelliiton kehätoimitsija, koetoimitsija ja virallinen tottelevaisuuskoulutusohjaaja. Olen suorittanut Suomen eläinkoulutuskeskuksen käyttäytymistieteellisen koirankouluttajatutkinnon helmikuussa 2009. Tällä hetkellä opiskelen ongelmakoirakouluttajaksi. Haen jatkuvasti uutta tietoa koirista lukemalla alan kirjallisuutta, käymällä erilaisilla kursseilla ja osallistumalla erilaisiin seminaareihin. Kursseillani sallin vain koiraystävällisiä ja pehmeitä koiran luonnollisiin tarpeisiin ja vietteihin perustuvia koulutusmenetelmiä.

Kasvatan ruskeita ja mustia keskikokoisia villakoiria minimaalisessa mittakaavassa kennelnimellä Fix Kompis (= fiksu kaveri). Tulevaisuudessa kasvatan varmaan näiden lisäksi ausseja. Perheeseeni kuuluu mieheni Marko ja tyttäremme Jessica sekä koiramme. Jessica ja minä harrastamme ja kilpailemme tottelevaisuudessa (eli TOKO:ssa) sekä harrastamme agilityä omaksi iloksemme. Mieheni Markon voi silloin

tällöin nähdä kameransa takana eri koiratapahtumissa